lauantai 14. maaliskuuta 2015

Pohjanpalo

Toisinaan taas yltyi Pohjanpalo valtavaksi taivaanpaloksi, ja silloin koko avaruus liekehti ja roihusi. Taivaan kirkkauden ovet ja ikkunat oli lennätetty selälleen. Siellä ylhäisissä esikartanoissa ja kaikkein korkeimmilla seitavuorilla roihuteltiin pyhiä uhrivalkeoita. Siitä koko taivas loimotti, ja koko maailma loimotti. Pyhätunturit paistoivat kuin itse kirkkaus, ja lumisilla aavoilla taajoivat oudot kuvahaiset. Peloittavat valtavalkeat hulmahtelivat alas tuntureihin ja jänkiin ja metsiin, niin että lumiset oksat kärähtelivät. Vanhat velhot osasivat pohjantulia vielä ärsyttää. He käyristelivät sormiaan, vihelsivät ja muiskuttivat, naksuttivat tuluksia, narrasivat ja ylpeilivät.

- Samuli Paulaharju







10 kommenttia:

  1. Mahtavat kuvat! Mukava tietää, että tunnet Paulaharjun. Luemme miehen kanssa ahkerasti hänen kirjojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Netistä olen lukenu Paulaharjua ja tykästyin niin kirjoitustyyliin että oli pakko laittaa kirjoja tilaukseen.

      Poista
  2. Yritän kehitellä mielessäni jotakin kommenttia, joka osoittaa minun pitäneen tekstistä ja kuvista, muttei kuulosta lattealta.

    VastaaPoista
  3. Olen kyllä syntynyt ihan väärään paikkaan, miten nauttisinkaan kaikesta tästä!
    Hieno postaus kaikkineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Eipä näistä voi olla nauttimatta. :)

      Poista
  4. Vautsi, kuinka upeat kuvat revontulista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, onpa upeat kuvat ja revontulet! Katselin hiukan aikaisempia postauksia, sinulla on kuvaussilmää; taitoa kuvata.

      Poista