perjantai 1. elokuuta 2014

Jämäkuvia



























Kaipasin erämaata, seutuja, missä ääretön metsä ulottuu joka taholle, missä mustat joet juoksevat hiljaisten maisemien halki, missä ihmisiä on yhtä harvassa kuin tähtiä heinäkuun öisellä taivaalla.
Siellähän minä olin tuntenut luonnon olevan kuin pyhäkön yksinäisyydessäni ja siellä olin innolla ja riemulla tarkannut elämää, joka aina oli kovaa taistelua olemassaolon puolesta. Olin tuntenut itseni paremmaksi ja vahvemmaksi huomatessani voittoisan elämän kaikkialla riemuitsevan olemassaolon ilosta. Vaikka ympärillä olikin tyhjää ja hiljaista, en koskaan tuntenut olevani yksin, ja minä nautin täysin määrin suruttomasta elämästä.
 - Kai Donner, 1915


4 kommenttia:

  1. Kuvan ja sanan upea yhdistelmä

    VastaaPoista
  2. Mielyttävää.
    Saanko udella minkä otuksen kalloinen tuossa on? Raatokeräilijää kiinnostaa aina nämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kallo kuuluu vanhalle kotikissalle jonka tilasin täydentämään kokelmaani. :)

      Poista