lauantai 19. huhtikuuta 2014

Onnenpäivä!

Huhhuh, tänään on ollut tapahtumarikas päivä valokuvauksen kannalta.
Alunperin lähdin kuvaamaan tuttua autiotaloa ja katsomaan näkyisikö fasaaneja lähiympäristössä.
Talvella laskin erään lintulaudan alla parhaimmillaan 12 fasaania, mutta kevään tullen ne olivat kadonneet pihapiireistä. Autiotalossa taas tuntui olevan elämää, kärppä juoksenteli yläkerrassa ja välistä lattialautojen alla. Kameran käännettyäni sitä kohti, se vilistikin jo koloonsa ja ilmestyi toiselle puolelle huonetta. Hieman tympääntyneenä poistuin paikalta ja päätin käydä vielä läheisellä ruokintapaikalla, jos siellä kerrankin näkyisi muutakin kuin pelkkiä jälkiä.
Ihme oli tapahtunut, näin ensimmäistä kertaa kolme metsäkaurista ruokailemassa, mutta objektiivin zoomi ei tietenkään riittänyt ja hetken päästä ylitse lentävät korpit paljastivat minut kauriille. Epätoivoisesti katselin vielä ympärilleni tipahtaneiden sarvien toivossa, mutta eipä niitä taskaan löytynyt..

Päästyäni ruokintapaikalta, kuulin läheiseltä lammelta kaivattua kiekumista. Fasaaniuros tepasteli jäällä ja toisella puolella odottelikin jo toinen. Pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan voimien mittelöintiä, eikä siinä vaiheessa enää haitannut, vaikka kengät olivat melkein nilkkaa myöten hevosenpaskassa. Kamppailu oli melko pian ohitse ja voittajakukko palasi jään yli omalle reviirilleen kiekumaan.













4 kommenttia:

  1. Olit sitten tänään Onnettaren suosiossa!
    Täällä näin ensimmäistä kertaa metsäkauriita viime kesänä, aika yllättävä kohtaaminen!
    Hienot kuvat fasaaneista, ne ovat kuin jotain "sirkuseläimiä"!
    Olen joskus ajatellut että joutsenilla on jaloissaan ihan kuin kumisaappaat :)
    Tykkään jostain syystä tuosta kirves-kuvasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä se tuntuikin! Rovaniemen korkeudella metsäkauriit ovat aika harvassa, että olen aikaisemmin nähnyt vain junan ikkunasta tai eläintarhassa. Värit ja temppuilut tuovat kyllä sirkuksen mieleen!
      Taitavat nämä kumisaappaat pitää vettä paremmin kuin oikeat. :)

      Poista
  2. Meilläpäin kauriita näkee melko usein, mutta en ole kertakaan onnistunut saamaan niitä kuvaan. Aina ovat joko liian kaukana tai suhahtavat vauhdilla ohitse ennen kuin ehtii tekemään mitään. Hieno kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pääsin halkolanssin takaa hiivittyä noin.50metrin päähän.
      Kädet ja naama peitettynä pääsee kävelemään yllättävän lähelle, kunhan ottaa askeleen aina kun katsovat muualle. Ensi talveksi ajattelin kuvauskojun kyhätä lähistölle.
      Kiitos. :)

      Poista