maanantai 9. marraskuuta 2015

Citynäädät

Sain aamulla tekstiviestin, että tämänpäiväinen tapaaminen pitääkin aloittaa jo kolme tuntia aikaisemmin. Siinä sitten aamuväsymyksessä punnitsin painavaa kamerareppua ja mietin, että jaksanko ottaa sitä mukaani kaupunkireissulle. En tiedä pitäisikö kiittää luojaa, luciferia vai metsänjumalia, mutta onneksi nappasin repun selkääni. Heti kaupunkiin päästyäni, näin valkoisen vilahduksen autiotalon pusikossa. Kärppä! Taas oli valintojen paikka. Menenkö ajoissa sovittuun tapaamiseen vai kuvaamaan eläintä, jota olen etsinyt useamman vuoden ja myöhästyn pari minuuttia? Päätös ei ollut vaikea.. Hiiteen velvollisuudet ja takaisin luontoon!
Kärppä kun on utelias eläin, niin sain sen aivan viereeni, mutta suuri ja hidas objektiivi ei sovi pienelle ja nopealle eläimelle. Muutaman kuvan kerkesin ottaa, kunnes pitikin lähteä jo juosten tapaamiseen. Myöhemmin tulin takaisin, mutta kärppää ei enää näkynyt.
Sumuisen päivän kunniaksi, kävelin vielä rantoja pitkin ja törmäsin omituiseen jälkijonoon. Jäin kuvaamaan jälkiä ja pohdin, että joko saukot olivat saapuneet kaupunkialueelle kalastelemaan? Pian vastarannalla näkyi liikettä. Tumma hahmo juoksenteli rantaviivoja pitkin ja tuli kohti. Jäin istumaan paikoilleni ja seurasin eläimen ahkeraa tutkiskelua. Se kävi tarkasti läpi, jokaisen kolon ja jäänrailon. Lähempää tunnistin eläimen minkiksi. Minkki ei paljoa minusta välittänyt ja lopuksi se kävi, jopa haistelemassa kenkiäni.
Ihmeellistä kuinka kolme tuntia voi vaikuttaa kuvaajan elämään..



lauantai 12. syyskuuta 2015

Hännän huiskauksia yössä



"Totto" tarkoittaa merkkitulta, joka sytytettiin jokivarren vaaroille vainolaisten uhatessa. Vielä 2000-luvullakin liekit roihuavat Tottorakalla.